Nyt liikutaan vaarallisilla vesillä, kun paljastan näin julkisesti neuloneeni elämäni toiset villasukat (ensimmäiset olivat ne peruskoulun viidennellä luokalla neulotut, joista tuli juuri sopivat meidän mummin turvonneisiin jalkoihin eli yhtä korkeat kuin pitkät). Sinänsä se ei ole mikään ihmeellinen asia, että henkilö, joka muutenkin neuloo, tekee jossain vaiheessa villasukat. Ei, mutta sitä ei saa paljastaa meidän äidille, joka on pitänyt minut sukissa kohta neljäkymmentä vuotta! Saattaa nimittäin sukkien toimitus lakata sieltä suunnasta ja minusta taas omat sukat ei ole ollenkaan niin mukavat jalkaan ja lämpimät kuin äidin rakkaudella minulle neulomat. Uskaltauduin silti kokeilemaan, kun tuli taannoin uhottua, että neulon sukat ennen kuin täytän sen 40 v. Lupaus tuli pidettyä, se luku ei täyty vielä tänä vuonna. Nämä ensimmäiset on perusvillasukat ilman mitään koristeluja. Mallia hain neulelehdistä ja -kirjoista kantapään tekemiseksi. Muu onnistui ilmankin. Näissä sukissa on vahvistettu kantapää, se tavallinen lappukantapää. Täytynee kokeilla joskus muitakin malleja, kun ei vielä voi tietää, mistä itse eniten tykkää. Lanka oli aika kiva neuloa, ohutta ja hauskasti eläväistä Punta Yarnsin Merisockia. Puikot 3 mm ja lankaa kului 60 grammaa.